Mausteaivastus
|
suomenpienhevonen, tamma kenttäpainotteinen ent. om. Liisa Tuoninen, VRL-12701 |
Pippurilla on hyvin ilmeikäs pää, ja erityisesti tamman silmiä on todella helppo lukea. Suurimman osan ajasta mausteratsuni on varsin hyväntuulinen, elämäänsä tyytyväinen hevonen, joka hakee vähän hupia silppuamalla loimia sekä jahtaamalla tarhaansa lentäneitä lintuja. Muiden hevosten kanssa Pippuri tulee omasta mielestään hillittömän hyvin juttuun, kun taas muut eivät aina jaksa varsamaisella innolla muita leikkiin haastavaa, jatkuvasti loimen reunassa roikkuvaa raudikkoa. Onneksi tällekin ikiteinille on löytynyt seuraa, jonka kanssa jakaa heinät, rapsutushetket sekä kissamaiset rallihepulit.
Voisi sanoa, ettei Pippuri koskaan kasvanut aikuiseksi. Yleensähän aikuiset tammat eivät enää samalla tavalla leiki kuin varsa- ja junnuikäiset kanssasisarensa, vaan Pippuripa leikkii! Osaahan nelijalkainen maustemarjani käyttäytyäkin, käytöskoulun kertaamiselle ei ole tarvetta. Pippuri kyllä häplää vähän turhankin kanssa turvallaan, napsii lippikset, pipot sun muut päähineet suuhunsa, nykii loimet ovikaltereista ja muutoinkin puuhastaa vähän turhankin kanssa mikäli suinkin kykenee. Toisaalta raudikko nauttii täysin rinnoin oikein kunnon harjauksesta, oikein sellaisesta matonpesujuuriharjauksesta eikä mistään pölärillä hipaisuista. Halit, pusut tai turhan pitkiksi venyvät hoitohetket eivät nekään haittaa, Pippurihan pusuttelee takaisin eikä eläväisyydestään huolimatta tuskastu, vaikka joutuisi seisomaan käytävällä puoliparturoituna klippauskoneen siirryttyä pyytämättä ja yllättäen ajasta ikuisuuteen kesken kaiken. Nätti kengittää, varustaa, lääkitä ja muutoinkin hoitaa, oikein semmonen tunarin sukulaisen turvallinen opettelukappale. Hevonen, joka ei ahdistu, vaikka saisi satulan väärin päin selkäänsä tai jouhien verkkoletitys muistuttaisi enempi koulukiusaajamaista jouhien nykimisnäytöstä.
Leikkisänä otuksena Pippuri puuhastelee parhaiten leikin kautta. Se rakastaa erilaisia leluja, ihan niistä tehdasvalmisteisista heinäpalloista tarhaansa heitettyihin havunoksiin. Työntekokin sujuu parhaiten kun tammaa ohjeistaa kuin kokematonta junnua, ihmettelee ja innostaa nutturan kiristelyn sijaan. Nätisti, leikin kautta pyytäen Pippuri kyllä kokoaa, ylittää okserit, pätee banketeilla ja vetää kärryt ja reetkin, vaikkei ajohommissa osaakaan kuin perusteet. Äkkiäkös tälle enempikin opettaisi, jos uuden tukkimetsäkaverin haluaisi.
Helpon tason puttena Pippuri edustaa tasaisen varmaa peruspätevää suomenhevosta. Helppo A, 100cm rata- ja maastoesteillä, kehtaa viedä valmennuksiin ja kisoihinkin. Mikäli liika vakavissaan nipotat ja pitsinnypläät saattaa maustepolle pistää ranttaliksi, kirmailla sinne tänne kuin varsa tai punkea lapa edellä liika jäyhiä apuja vastaan tanssien vaikka kouluaitojen ylitse tai loikaten yli semmoisen esteen, jolle menoa ratsastaja vastustelee kaikin tavoin. Pippurista turha muodollisuus on kovin ikävää. Tämä hevonen vaatii vähän huumoria, kokeilemista, pikkasen eri otetta kuin moni muu. Yhteisen sävelen ja sopivan kepeän, leikkisän työotteen löydyttyä Pippuria mukavampaa kaveria saa hakea. Reipas, herkkä muttei semmoisella räjähtävän terävällä tavalla, menevä ja tekevä, rohkea, varmajalkainen, aina valmis kaikkeen – voiko mukavampaa hevosystävää ollakaan! Pippuri käy sulavin, kevein ja pitkin askelin, sen selässä istuu helposti satulattakin menon ollessa niin mukavaa, tasaista, helppoa. Koulutuomarit nyt kaipaavat ilmavuutta ja onhan takasten askellus käynnissä ohuesti ahdasta, vaan eipä melo, palmikoi taikka isommin hivutakaan. Ravissa takaset malttavat erota toisistaan.
Pippurin hypyt ovat yhtä tasaisen varmat ja helpot kuin sen liikkeetkin. Ponnistuspaikkojen kanssa ei ole niin justiinsa, Pippuri tasapainottaa hyvin roiskien silloin tällöin itsekin yli aivan ihme paikoista silkkaa innokkuuttaan. Mikäli koivet kopsahtavat puomiin tuumaa Pippuri jotain ohohupsiksen tapaista jatkaen menoa yhtä itsevarman tyytyväisenä kuin ennen kolinoita. Turhapa tuommoisen on antaa itsetuntoonsa vaikuttaa.
Tokkopa kukaan tässä kohden yllättyy kuinka helppo Pippuri on lastata ja kuljettaa, käyttää kotipihaa ja lähimetsiä pidemmällä näytillä. Vieraissa paikoissa on hauskaa, uudet maisemat ja tuttavuudet tuovat aina ihan uutta energiaa Pippurin jo valmiiksi vipattaviin jalkoihin. Ja ken tietää, josko joku noista uusista hepoista haluaisi olla Pippurin kaveri!! Harvemmin haluaa raudikon tehdessä turhankin innokkaasti tuttavuutta. Raukka Pippuri.
© Lissu T. - kiitos! ♡
Sukutaulu & jälkeläiset
| i. Rantasalvia suomenpienhevonen, punarautias, 145cm |
ii. Rantakivi sph, trt, 144cm |
iii. Matalikko |
| iie. Iines |
||
| ie. Villi Kardemumma sph, prt, 145cm |
iei. Leppä |
|
| iee. Yrttisiirappi |
||
| e. Tuima-Vilu suomenpienhevonen, rautias, 144cm |
ei. Totinen sph, rn, 144cm |
eii. Vakava |
| eie. Tyyni-Lempi |
||
| ee. Viluvilja sph, vrt, 143cm |
eei. Aro-Ruis |
|
| eee. Viluheinä |
|
t. Maustemitta |
o. Pippuripärskähdys |
Kilpailukalenteri
Porrastetut kilpailut
|
Kilpailee porrastetuissa KERJ:n alaisissa kilpailuissa. Koulutustaso: Helppo |
Vaikeustaso: 3/2 KERJ ominaisuuspisteitä 1018.08 |
Cup-sijoitukset
|
31.12.2024 Mäntykatve, KERJ cup, Tutustumisluokka, 04/50 |
00.00.0000 Järjestäjä, CUP, Luokka, 00/00 |
Päiväkirja
Pippurin historiaa entisen omistajan kertomana - kirjoittanut Lissu T.
Pippuri oli myynnissä, joten ostin pois kuleksimasta. Terve, kivan näköinen pienhevonen, ei kisannut mutta hyvässä kunnossa pidetty ja ahkerasti valmentauduttu. Kävin koeratsastamassa, totesin hyväksi, tein kaupat. Näinkin tapahtumarikas kertomus.
Tuonisessa Pippuri vakiinnutti tasokseen treenaamansa helppo A/100cm, palettiin lisättiin vielä vähemmälle huomiolle jääneet maastoesteet. Rusetti päälle, kas näin; uusi kenttäpiekkari sievässä paketissa! Kilpaurakin tuli kohtalaisen nopsaan paketoitua ilman isompia itkuja, vaikkei meillä ihan joka kerta kisoissa tai kotona mennytkään putkeen. Eihän minkään hevosen kanssa mene, eläviä, tuntevia olentoja kuitenkin. Pippuri vain on vähän erilainen ratsastettava, sen kanssa pitää asennoitua ja toimia ihan eri tavalla kuin sellaisen niin sanotun keskiarvoratsun. Toisaalta minusta ainakin on hurjan palkitsevaa löytää yhteinen sävel sekä toimivat konstit joka hevosen kanssa, joten Pippurinkin kanssa puuhasteleminen on ollut palkitsevaa. Ja onhan tamma persoonanakin aika hurmaava, vaikkei valtaosa pikkuputen lajitovereista jaakaan mielipidettäni.
Kisatouhujen ohella Pippuri kantakirjattiin P-suunnalle kolmannella palkinnolla, ja kerkesi tamma pyöräyttää Tuonisen vuosinaan kaksi varsaakin. Oikein kivaluontoisia, terveitä, kivannäköisiä helpon tason kenttäratsuja, pienhevosmitoissa molemmat. Niin kiva kuin Pippuri onkin on sen aika jatkaa matkaansa seuraavaan talliin, uuden ihmisen luo toisenlaisiin seikkailuihin. Tässä on erinomainen hevoskaveri seikkailusamoiluun, uuden kokeilemiseen, kisaamiseen, siitostammaksi – mihinpä tämmöisestä nelijalkaisesta mausteturvasta ei olisi!
Pippuri muuttaa Mimmivaaraan - kirjoittanut lottis
"Nii ei sulla ois yhden kenttäputen mentävää koloa siellä tallissas?" Liisa soitteli minulle kuulumisiaan ja menikin sitten suoraan asiaan. En kyllä todellakaan ollut suunnitellut ostavani uutta suomenhevostammaa, saatika vielä pienhevosmitoissa olevaa. Halusin kuitenkin kuulla lisää. Pippuri oli Liisan kertoman mukaan sellainen lapsekkaan iloinen, ikuinen teini. Tamma oli kilpaillut Tuonisessa mukavasti kenttäratsuna ja saanut samalla pari ihan kelvon kuuloista varsaa. Olin kuitenkin aina pitänyt Liisan hevosista erityisen paljon, niissä oli jotain omaperäistä ja mielenkiintoista, tekihän nainen vakuuttavaa kasvatustyötä erityisesti suomenhevosten parissa. Sanoin Liisalle harkitsevani asiaa.
Pippuriksi nimetty myynnissä ollut tamma ei kuitenkaan jättänyt minua sitten millään rauhaan. Liisa oli lisännyt tamman jo myyntiin nettiinkin ja kävin sitä siellä päivien kuluessa selailemassa ja joka kerta huokaisin helpotuksesta, kun sain huomata, ettei tammaa oltu vielä myyty. Lopulta oli myönnettävä itselle, että halusin ostaa tamman ja soitinkin Liisalle tulevani sitä katsomaan.
Tuonisessa sain rauhassa tutustua Pippuriin ja Liisa esitteli tammaa asiantuntevin ottein. Kävin sitä lyhyesti koeratsastamassa ja se riitti vakuuttamaan minut. Hoidin tamman vielä tallissa rauhassa ja kerkesin jo suunnitella tulevia astutuskuvioita Pippurin varalle.
Liisa oli laittanut pöydän koreaksi Tuonisen tallihuoneeseen, tarjolla oli valmiit sumpit korvapuusteineen. "No jos sitä nyt sitten ne kauppakirjat kirjoitettaisiin...", myönnyin lopulta ja niinpä pakkasin päivän päätteeksi Pippurin trailerin kyytiin ja suuntasin kohti sen uutta kotitallia.
